kahvi odottaa minua pannussa.
Kaadan itselleni kupillisen kahvia
ja istun pöydän ääreen.
Huokaisen.
Päätän, että tänään katselen
vanhoja valokuvia
ja laitan ne järjestykseen.
Hetken päästä selaan vanhoja valokuvia.
Niissä lapset ovat vielä pieniä.
Yhden naama on täynnä jäätelöä
ja toisella polvet mustelmilla.
Hymyilen ja huokaisen.
Vihdoin valokuvat ovat siistissä järjestyksessä.
Silloin koirani tulee
ja alkaa vinkua ja pyöriä.
Arvaan, että nyt pitää lähteä ulos.
Kun tulen sisälle koiran kanssa,
lattia on hetken päästä
täynnä kuraisia tassunjälkiä.
Huokaisen ja siivoan ne heti.
Silloin muistan,
että minun piti mennä tänään
ystäväni kanssa kahville.
Kiirehdin äkkiä bussipysäkille.
Seison bussipysäkillä.
Katson kelloani.
Bussia ei näy.
Se on jo viisi minuuttia myöhässä.
Huokaisen ja mietin,
lähdenkö sittenkin pyörällä.
Silloin bussi ilmestyy kulman takaa.
Bussissa haluan kuunnella musiikkia,
joten otan kuulokkeet esiin.
Niiden johto on taas aivan sotkussa.
Huokaisen.
Alan selvittää johdon solmuja,
mutta en ehdi avata niitä,
sillä saavun jo keskustaan.
Nousen bussista ja tapaan ystäväni.
Kun tulen kaupungista kotiin,
olen väsynyt.
Silti päätän ajaa autolla kauppaan.
Risteyksessä en jarruta,
vaan kaasutan käännökseen.
Sitten huomaan jotain.
Painan jarrua äkkiä
ja saan auton pysähtymään.
Pieni poika kävelee arasti suojatien yli.
Huokaisen.
Kaupan jälkeen ajan varovaisemmin kotiin.
Siellä minua odottaa
koko perhe
ja pehmeä peti.
Tulet minua vastaan
ja suutelet minua poskelle.
Kun kaadun petiin illalla,
huokaisen tyytyväisyydestä.
Kun odotan työhaastattelua,
huokaisen jännityksestä.
Kun olen kuntosalilla
ja nostan isompia painoja kuin viimeksi,
huokaisen päättäväisyydestä.
Mutta kun katson sinua silmiin,
huokaisen rakkaudesta.