jo monta vuotta.
Tosin hän ei tiedä,
että myös minä hoidan sitä.
Olen pieni kotitonttu.Meillä on selvä ja hyvä työnjako.
Emäntä istuttaa puutarhaan
uusia kasveja ja hoitaa niitä
ja minä vartioin.
Näin se on ollut jo pitkään
ja olemme järjestelyyn tyytyväisiä.
Päivällä istun puutarhan portailla
ja seuraan emännän toimia puutarhassa.
Yöllä lähden liikkeelle
ja tarkistan,
että puutarhassa on kaikki niin kuin pitää.
Emäntäni on todella toimelias ihminen.
Hänen seurassaan ei ole koskaan tylsää hetkeä.
Koskaan emäntäni ei käytä puutarhakäsineitä.
Hän tekee kaikki puutarhan työt
aina paljain käsin.
Se on hänelle
jonkinlainen periaatekysymys.
Hän haluaa tuntea luonnon
sellaisena kuin se on.
Välillä saan nauraa,
kun emäntä vahingossa kaataa rikkaruohoastian
tai peruuttaa piikikkääseen ruusupuskaan.
Onneksi hän suhtautuu asiaan hyvin
ja osaa itsekin nauraa itselleen.
***
Vähän aikaa sitten tapahtui asia,
joka muutti minun ja emäntäni suhdetta.
Oli eräs viileämpi kesäpäivä,
kun huomasin emännässä jotain outoa.
Hänen liikkeistään puuttui
terävyys ja puhti.
Hän näytti väsyneeltä.
Hän oli puutarhassa vain hetken.Sitten hän jätti kaikki puutarhatavarat nurmikolle
ja lähti takaisin sisälle.
En ole ikinä nähnyt, että emäntä käyttäytyy näin.
Hän ei koskaan ole jättänyt työtä kesken.
Odotin hetken sitä,
että emäntä tulisi takaisin,
mutta häntä ei kuulunut.
Päätin tehdä poikkeuksen ja liikkua,
vaikka oli päivä.
Hiippailin olohuoneen ikkunalle
ja kurkistin sisälle.
Siellä emäntä oli
sohvalla jalat ylhäällä.
Sisällä oli pimeää.
Hän makasi selällään
kädet ristissä mahan päällä
ja tuijotti kattoa.
Palasin puutarhaan
ja päätin auttaa emäntää
keräämällä puutarhatarvikkeet takaisin varastoon.
Se oli vaikeaa,
koska puutarhatarvikkeet olivat niin isoja
ja minä niin pieni.
Seuraavana päivänä
odotin emäntää takaisin puutarhaan,
mutta hän ei tullut.
Menin taas kurkistamaan ikkunasta
ja näin emännän
samassa paikassa kuin eilen.
Raavin päätäni ja yritin keksiä,
mikä neuvoksi.
Tällainen ei sovi,
että hän jättää puutarhan ilman hoitoa.
Minun oli pakko keksiä jotakin.
***
Muistelin, miten emäntä hoiti puutarhaa.
En ollut koskaan huolehtinut puutarhasta itse.
Minua jännitti, osaisinko edes.
En ehtinyt kuitenkaan murehtia liikaa,
sillä tekemistä riitti paljon.
Puutarha alkoi kuivua.
Kutsuin sadetta sadetanssilla,
kuten tontut yleensä tekevät.
Sade kastelisi puutarhaa edes vähän.
Hetken päästä vettä tuli.
Onneksi kasvihuoneessa oli automaattinen sadetin,
joka kasteli yrtit säännöllisesti.
Minun ei siis tarvinnut huolehtia kasvihuoneesta.
Koska syksy oli tulossa,
hiivin varastoon
seinän rikkinäisen laudan läpi
ja otin mukaani vähän lannoitetta.
Emäntä levittää lannoitetta aina ennen syksyä.
Kannoin sitä paidassani puutarhaan
ja sirottelin kasvien juurille.
Tein tämän monen monta kertaa,
koska kyytiini mahtui vain vähän kerralla.
Päivän päätteeksi olin aivan väsynyt.
Vielä oli kuitenkin yön vahtivuoro edessä.
Vähitellen aloin oppia.
Selvisin hyvin kasvien kastelusta,
rikkaruohojen kitkemisestä
ja etenkin kasveille laulamisesta.
Lauloin kasveille kaunista säveltä,
jota emäntä usein hyräili.
Ne selvästi pitivät siitä.
Niiden lehdet kääntyivät heti ylöspäin
ja ne alkoivat levittää raikasta tuoksua.
***
Kesä meni ja syksy tuli.
Emäntä ei vieläkään käynyt puutarhassa.
Hän hädin tuskin liikkui sohvalta.
Välillä talon isäntä tuli
ja istui emännän viereen sohvalle.
Emäntä makasi kokonaan viltin alla.
Isäntä silitti emännän hiuksia,
jotka näkyivät viltin alta.
Sohvapöydällä oli aina lasi vettä,
mutta emäntä harvoin koski siihen.
Silloin tein rohkean päätöksen.
Menin sisälle, koska
halusin nähdä emännän omin silmin.
Hiivin taloon yöllä.
Talossa oli hiljaista ja pimeää.
Kävelin talon poikki hiljaa
ja menin olohuoneeseen.
Kun näin emäntäni pienessä mytyssä sohvalla,
se oli minulle vahva kokemus.
Hän hengitti niin pienesti,
että pelkäsin, että hän oli kuollut.
Sitten näin,
että emännän yllä leijui musta olento,
jolla oli nahkaiset siivet.
Se taikoi emännän päälle mustaa hiekkaa,
jonka voi nähdä vain pimeässä.
Tuo hiekka varasti emännän voimia.
Siksi emäntä ei jaksanut liikkua.
Mutta miksi olento teki niin?
Saiko se itselleen voimia siitä,
että se heitti hiekkaa toisten päälle?
Halusin häätää mustan olennon pois
ja antaa emännälle kaikkea sitä hoivaa,
mitä hän oli antanut puutarhalleen.
En halunnut, että emäntä lakastuisi
kuin kuollut kasvi.
***
Tein suunnitelman siitä,
miten saisin emännän takaisin jaloilleen.
Tarvitsisin siihen isännän apua.
Siksi jätin isännälle vihjeitä siitä,
mitä halusin,
että hän tekisi.
Isäntä heräsi yhtenä päivänä siihen,
että hänen tyynyllään oli kukkanen,
jonka olin poiminut puutarhasta.
Hän ihmetteli sitä suuresti.
Kuka oli tuonut hänen tyynylleen kukkasen?
No minä tietenkin,
mutta hän ei tiennyt sitä.
Olin tehnyt kukkasen terälehdistä jonon,
joka johti isännän ulko-ovelle.
Ulko-ovella hän huomasi,
että puutarhavaraston ovi oli auki.
Hän meni katsomaan varastoon.
Hän katseli hetken ympärilleen
ja huomasi kukan,
jonka olin laittanut kukkaruukkuun.
Olin puutarhatarvikkeiden seassa piilossa
ja näin, kun isäntä ymmärsi vihjeeni.
Hän otti ruukun, kuokan ja multaa
ja meni puutarhaan.
Hän kaivoi yhden kukkasen juurineen maasta
ja istutti sen ruukkuun.
Sen jälkeen hän
toi puutarhatarvikkeet takaisin varastoon
ja käveli sisälle.
Olin silloin jo olohuoneen ikkunalla katsomassa.
Hetken ajan kuluttua
isäntä meni olohuoneeseen
ja laski kukkasen sohvapöydälle.
Hän kumartui vielä
antamaan suukon emännän otsalle
ennen kuin lähti pois.
***
Seurasin ikkunasta,
kuinka kukkanen vaikuttaisi emäntään
ja pahaan mustaan olentoon.
Seurasin emäntää joka yö.
Huomasin, että kukkanen toimi
kuin magneetti tai imuri.
Se imi ilmasta kaiken sen hiekan,
jonka ilkeä olento heitti emännän päälle.
Lopulta emännän päällä
ei ollut enää yhtään mustaa hiekkaa.
Muutamaan päivään emäntä ei edes huomannut kukkasta.
Mutta sitten yhtenä päivänä
emäntä kääntyi kyljelleen kukkaseen päin
ja tuijotti sitä.
Huomasin,
että emäntä alkoi juoda enemmän vettä.
Lasi alkoi löytyä puoliksi tyhjänä.
Sitten huomasin,
että hän oli noussut istumaan.
Hän istui viltti ympärillään
ja tuijotti kukkasta.
Isäntä kävi aina välillä katsomassa emäntää.
Isäntä osoitti kukkasta,
näytti kuinka kaunis se on.
Yhtä kaunis kuin emäntä.
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan näin,
kuinka emännän kasvoille ilmestyi
joku hymyn tapainen ilme.
Aikaa kului todella paljon.
Kukkanen imi tunnollisesti paholaisen hiekkaa.
Isäntä kasteli kukkasta välillä,
jotta se ei lakastu.
Hienosti se kukkikin koko talven.
Aina välillä kävin laulamassa sille,
jotta se näyttäisi aamulla eloisammalta.
Sitten se tapahtui.
Emäntä alkoi laulaa kukkaselle itse.
Siitä kukkanen innostuikin.
Se kurkotteli kohti taivasta
pirteänä ja iloisena.
Emäntä alkoi kastella kukkasta
kaatamalla vettä juomalasistaan sen multaan.
Lopulta hän nousi ylös
ja käveli keittiöön.
Tiesin, että ei kestäisi enää kauaa,
että emäntä palaisi takaisin puutarhaan.
Lopulta emäntä alkoi katsella ikkunasta puutarhaan.
Hänen kasvoillaan oli ilme,
joka oli sekoitus
ihmetystä, kaipuuta ja ylpeyttä.
Hänen ympärillään leijui ilkeä olento,
joka oli alkanut laihtua.
Se ei voinut varastaa enää emännän voimia,
koska kukkanen imi sen kaiken hiekan.
Lopulta olento oli niin laiha ja pieni,
että se katosi näkyvistä,
eikä koskaan palannut.
***
Kun kesä vihdoin koitti,
emäntä palasi puutarhaan.
Hän ei touhunnut niin paljoa kuin ennen.
Sen sijaan hän käveli puutarhassa
ja katseli ympärilleen.
Hän hymyili.
Yhtenä päivänä hän kysyi mieheltään puutarhassa,
mitä isäntä oli tehnyt puutarhalle
sillä välin, kun oli itse ollut sohvalla.
Isäntä vastasi, että ei mitään.
Se lisäsi emännän ihmetystä siitä,
miten hyvin puutarha oli säilynyt
ilman hoitoa.
Emäntä ei tiennyt,
että puutarhaa oli hoidettu koko ajan.
Minä olin sen hoitanut,
kuten lupasin.
Tai ehkä emäntä epäili jotakin,
koska hän vilkaisi minua,
joka istuin taas tutulla paikalla
puutarhan portailla
liikkumatta.