lauantai 26. marraskuuta 2022

Taikapölyä


Istun yökerhon tiskillä.
Vartija tulee luokseni

ja käskee minun lähteä kotiin.

Hän ohjaa minut ulos

ja näyttää suunnan,

minne minun kuuluu mennä.

En tiedä minne hän osoittaa,

mutta sinne päin lähden.


Baarin melu ja musiikki

kuuluu hiljempaa ja hiljempaa.

Lopulta äänet kuuluvat kaukaisina.

Huojun ja kävelen eteenpäin

mihin ikinä jalat kantavat.

On kylmä

eikä kukaan muu ole ulkona.


Kaupungin läpi kulkee joki.

En tiedä kummalla puolella olen,

oikealla vai väärällä.

Ajatus ei kulje.


Sillalla pysähdyn.

Silta on koristeltu

kauniilla valoilla ja kukilla.

Hieno paikka päättää yö.

Otan taskusta tupakan

ja poltan sen rauhallisesti.

Tuuli tarttuu savuun

ja kuljettaa sen kauas pois.


Yöllä joen vesi näyttää mustalta.

Se näyttää ihan siltä,

että sen päällä voisi kävellä.

Kumarrun sillan kaiteen yli

ja heitän loppuun poltetun tupakan jokeen.

En näe, minne se molskahtaa.

Mutta näen jotain muuta.


Joen päällä tanssii joku, tai jokin.

Sillä on pienet siivet

ja se on itsekin pieni.

Sen perässä kulkee kimaltavaa pölyä.

Se on sinisenä hohtava keiju.

Keiju luistelee veden päällä

ja hyppii kauniita piruetteja.


Jään katselemaan keijua.

Minun on vaikea katsoa pois.

Keijun tanssi on lumoavaa.

Se on vähäeleistä,

mutta rohkeaa.


Lopulta keiju huomaa minut.

Se vilkuttaa minulle.

Vilkutan takaisin epävarmasti.

Keiju huitoo minua alas.

Se haluaa, että menen tanssimaan sen kanssa.

Mutta enhän minä osaa tanssia,

varsinkaan veden päällä.


Keiju ymmärtää epäröintini

ja lentää luokseni.

Se osoittaa perässään kulkevaa kimalletta.

Se ottaa sitä vähän kädelleen

ja heittää ilmaan.

Vähitellen kimalle laskeutuu

vieressä olevaan kukkaruukkuun

Ruukun lakastuneet kukat

nousevat takaisin pystyyn.


Sitten keiju puhaltaa käsiinsä

ja heittää ilmaan ison määrän kimalletta.

Kimalle laskeutuu päälleni

ja tunnen, kuinka se kihelmöi ihollani.

Tunnen oloni kevyeksi.

Sitten keiju lentää takaisin alas veden päälle

ja viittoilee minua mukaansa.


Keiju yrittää sanoa minulle,

että voin nyt turvallisesti

tanssia veden päällä.

Kimalteen taika pitäisi minut pinnalla.


Kimalteen vaikutuksesta rohkaistuneena

nousen sillan kaiteelle.

Minua alkaa vähän huimata,

koska olen aika korkealla.

Mutta musta vesi kutsuu minua.

Keiju odottaa alhaalla

ja näyttää jo vähän pettyneeltä,

kun en hyppää heti.


Luotan kehooni ja keijuun,

ja päätän viimein,

että kolmannella hyppään.

Yksi, kaksi…


Silloin joku tarttuu minua vyötäröstä

ja vetää alas kaiteelta.

Kaadun maahan

ja se joku pitää minua maassa.


Kuulen, kun joku soittaa poliisille.

Hän kertoo,

että on löytänyt henkilön,

joka aikoo hypätä sillalta.

Siinä vaiheessa pyristelen vastaan.

Yritän kertoa hänelle,

että minä vain yritin seurata keijua

ja että minun pitäisi hypätä

ennen kuin keijun taika loppuu.

Mutta minusta ei päästetä irti.


Lopulta siniset vilkkuvat valot tulevat luokseni.

Autosta nousee kaksi henkilöä sinisissä puvuissa.

He ottavat minusta kiinni.

He nostavat minut ylös

ja vievät kauemmas reunasta.

Sen jälkeen kaksi ihmistä punaisissa puvuissa

ottaa minut luokseen.

He ohjaavat minut pakettiauton kyytiin.


Matkalla pakettiautolle ehdin vilkaista olkani yli joelle.

Keiju katselee minua siivet alhaalla.

Lopulta se hajoaa pölyksi.

Sininen pöly leijailee tuulen mukana pois.