maanantai 16. tammikuuta 2023

Tikku-ukko

Maalaukseni on valmis.
Laitan siveltimen vesikuppiin
ja siirryn katsomaan maalaustani kauempaa.

Se esittää aamuista järvimaisemaa.

Olen siihen aika tyytyväinen.


- Isi! kuulen takaani.

Tyttöni juoksee luokseni

ja otan hänet syliin.


- Mitä sä maalaat? tyttö kysyy.

- Maisemaa, vastaan.

- Onko se valmis?

tyttö kysyy.

- On se.

Haluatko allekirjoittaa sen?

kysyn häneltä.

Hän nyökkää innokkaasti.


Tyttö kastaa siveltimen mustaan maaliin

ja piirtää alanurkkaan

hymyilevän tikku-ukon.

Hän katselee ylpeänä piirrostaan.


Tyttö jatkaa matkaansa muihin leikkeihin

ja minä jään siivoamaan tarvikkeitani.



***



Seuraavana päivänä

käyn katsomassa maalaustani.

Katson maalauksen oikeaa alanurkkaa

ja huomaan,

että tyttöni piirtämä tikku-ukko

on hävinnyt.


Etsin tikku-ukkoa maalauksen kaikista nurkista.

Muistanko väärin paikan,

johon se piirrettiin?

Oliko tyttöni piirtänyt tikku-ukkoa ollenkaan?

Olinko minä vain nähnyt unta?


Sitten löydän sen.

Tikku-ukko on nyt järvessä,

aivan kuin uimassa.

Annoinko muka tyttöni piirtää

keskelle maalaustani?

En antanut, ja siitä olen ihan varma.



***



Käyn katsomassa maalaustani joka päivä.

Tikku-ukko vaihtaa paikkaa joka kerta.

Ensin se oli uimassa,

sitten näin sen istumassa rantakalliolla

ja viimeiseksi näin sen

maalauksen sivulla olevassa metsässä.

Mutta nyt tikku-ukkoa ei näy missään.


Ehkä kuvittelin kaiken.


Laitan telineeseen uuden kankaan

ja otan maalaustarvikkeet esiin.

Alan maalata uutta maalausta.

Tällä kertaa maalaan

sateisen kaupunkimaiseman.


Maalaan maalausta viikon

ja lopulta se on valmis.

Jätän sen kuivumaan telineelle.

Tällä kertaa en pyydä tyttöäni

allekirjoittamaan maalausta.



***



Olen lukemassa sanomalehteä,

kun tyttöni tulee viereeni.

Hän huudahtaa:

- Se tikku-ukko on nyt uudessa maalauksessa!


Nousen heti ylös

ja kävelen kaupunkimaisema-maalauksen luo.

Siellä se tikku-ukko tosiaan on.

Se on ottanut yhdeltä maalauksen henkilöltä sateenvarjon

ja pitelee sitä päänsä päällä.


- Oletko sinä sutannut maalaustani?

kysyn vihaisesti tytöltäni,

mutta hän pudistelee päätään.

Siinä samassa rauhoitun.

Tiedän, että tyttöni ei koske maalauksiini

ilman minun lupaa.


Tuijotan mietteliäänä tikku-ukkoa.

Mikä neuvoksi?

Miksi se ilmestyy maalauksiini?

Miten se siirtyy maalauksesta toiseen?

Yrittääkö se herättää huomioni?



***


Eräänä päivänä tikku-ukko

siirtyy taas maalaukseen järvestä.

Se istuu rantakalliolla monta päivää.

Se katselee alas

ja näyttää hyvin surulliselta.

Minun käy sitä sääli.


Sitten saan idean.



***



Pyydän tyttöä tulemaan luokseni.

Nostan hänet syliini

ja annan hänelle siveltimen käteen.

- Voitko piirtää taas sellaisen tikku-ukon,

jonka piirsit ensimmäiseen maalaukseen?

pyydän tytöltä.

Tyttö suostuu ehdotukseeni.


Tyttöni ottaa maalia siveltimeen

ja piirtää maalauksen alakulmaan uuden tikku-ukon.

Annamme sen kuivua rauhassa

ja menemme hetkeksi tekemään muuta.



***


Myöhemmin illalla

menemme katsomaan maalausta uudelleen.

Ja siellä ne molemmat ovat.

Tikku-ukot seisovat vedessä

ja läiskyttävät vettä toistensa päälle.

Niillä näyttää olevan hauskaa.


Seuraavana päivänä

ne istuvat rantakalliolla vierekkäin

ja katselevat yhdessä auringonnousua.

Nyt niiden ei tarvitse olla yksin.