Istun niitylle,
joka on täynnä kukkia.
Katselen hetken ympärilleni.
Sitten alan poimia kukkia
ja pujottaa niitä yhteen.
Lopulta sidon yhteen pujotetut kukat kehäksi.
Ihailen seppelettä,
jonka tein
keltaisista voikukista.
Nyt on aika kokeilla sitä päähän.
Lasken kevyen seppeleen päähäni.
Suljen silmäni.
Näen mielessäni äidin.
Äitiä huvittaa harottava seppeleeni.
Hän ottaa niityltä orvokin
ja asettaa sen varovasti seppeleeseen.
Avaan silmät,
jolloin äiti katoaa.
Hetken minut täyttää suru.
Sitten kokeilen seppelettä.
Tunnen siellä jotakin erilaista,
joten lasken seppeleen syliini
ja katson sitä.
Keltaisten voikukkien seassa
sojottaa violetti orvokki.