ja itken.
Jotenkin minusta tuntuu,
että sisälläni on jotain,
minkä haluan ulos.
Vaikka sitten itkemällä.
Onneksi itkeminen auttaa vähän.
Samalla minua hävettää.
Siksi itken yksin.
Keskeytän itkuni,
kun kuulen rannan läheltä molskahduksen.
Nostan pääni
ja katson veteen.
Sieltä minua katsoo ihminen.
Säikähdän niin,
että hyppään taaksepäin.
- Ei minua tarvitse säikähtää,
tuntematon ihminen sanoo.
- Mitä sinä siellä teet?
kysyn varovasti.
- Asun täällä.
Olen merenneito,
tuntematon sanoo.
Hän nousee vedestä viereeni rantakalliolle.
Jalkojen tilalla hänellä on
hopeinen kalan pyrstö.
Tuijotan sitä silmät suurina.
- Vai että merenneito,
toistan hämmentyneenä.
- Miksi itket?
merenneito kysyy.
Epäröin vastata.
- Kai minä olen surullinen,
sanon lopulta.
Merenneito kallistaa päätään.
- Miksi?
se kysyy.
- En tiedä,
vastaan.
Merenneito katsoo minua oudosti.
- Kai sinä tiedät,
että itkeä voi muustakin syystä
kuin surusta?
Et näytä siltä,
että olisit surullinen.
Itketkö siksi, että olet hämmentynyt,
tai siksi, että olet vihainen?
Vai oletko liikuttunut jostakin?
merenneito kyselee.
- Minusta tuntuu,
että haluan vain jotain ulos.
Mutta en tiedä,
mitä se jotain on.
Minua vähän hävettää olla tällainen.
En haluaisi aina itkeä.
Ei kukaan muukaan ikinä itke,
vastaan merenneidolle.
Merenneito kuitenkin pudistaa päätään.
- Kaikki itkevät joskus,
etkä ole todellakaan ainoa.
Kaikki eivät vain itke toisten nähden.
Yksin itkeminen on ihmiselle turvallista,
sillä silloin sitä ei tarvitse selitellä.
Ethän sinäkään olisi halunnut,
että minä näen sinut itkemässä,
merenneito sanoo.
Minä jään pohtimaan merenneidon sanoja.
- Mutta eikö itkeminen ole turhaa,
jos sitä tekee yksin?
Emmekö itke juuri siksi,
että muut huomaisivat meidät
ja saisimme heiltä lohtua?
pohdin.
- Onhan se niinkin,
mutta minusta asia on hieman monimutkaisempi.
Aina itkevä ihminen ei kaipaa lohtua.
Se voi olla tarpeen tyydyttämistä.
Joskus vain pitää saada itkeä.
Ei ole olemassa turhaa itkua,
merenneito selittää.
Olemme hetken hiljaa.
Sitten merenneito jatkaa:
- Itkeminen on merkki siitä,
että välität.
Että jokin asia on sinulle tärkeä.
Jos et koskaan itke,
se tarkoittaa,
että kaikki on sinulle yhdentekevää.
Sinua ei kosketa mikään.
Olet täysin tyhjä.
Mikään ei merkitse sinulle mitään.
Sekin on ok joskus.
Välillä siihen tarvitaan toisen ihmisen itku,
että alkaa välittää jostakin.
Lopulta merenneito kääntyy minuun.
- Osaatko nyt sanoa,
miksi itket?
hän kysyy.
Minua alkaa taas itkettää.
Nyyhkäyksien välissä
saan sanottua merenneidolle:
- Itken siksi,
että haluan elää
ja nähdä muiden elävän
minun kanssa.
Sitten pyyhin kyyneliä silmistäni.
Merenneito hymyilee minulle.
- Tiesitkö muuten,
että minä voin elää siksi,
että te itkette?
Niin meret syntyvät.
Kaikkien elävien olentojen kyynelistä.
Joten älkää lopettako itkemistä.
Sen ansiosta meillä on koti,
merenneito sanoo.